Johdatuksen etsiminen
Kävelin keväisessä maisemassa. Aamupäivän aurinko valaisi metsän, joka oli täynnä
satakielen, peipon, tiaisten ja rastaiden laulua ja liverrystä.
Tietä pitkin kulkiessani näin rastaan. Se kyyhötti polun vieressä ja katseli tuloani. Kun
yleensä rastas pyrähtää lentoon, niin tämä päästikin minut vierelleen. Ajattelin sen olevan
loukkaantunut ja lentokyvytön. Siitä se kuitenkin yritti siivilleen, mutta epäonnekseen se
lensi päin polun varrella ollutta tervaleppää. Siivet levällään se putosi puun juurelle.
Mieleeni virtasi monia ihmeellisiä hetkiä, joissa Jumala on ilmestynyt juuri näiden
pikkulintujen kohdalla. Hyvinkin huonokuntoiset linnut ja metsän pikkunisäkkäät ovat
siunauksen alla saaneet elämänvoimansa takaisin.
Siksi menin linnun vierelle. Kun laskin käteni sen ylle, niin se yritti päästä eteenpäin
peloissaan, mutta voimat eivät riittäneet. Rukoilin rukouskielellä, niin kuin teen silloin, kun
en tiedä, kuinka tulisi rukoilla, ja samalla siunasin tuota lintua. Lintu hiljentyi paikalleen ja
kuunteli. Silitin kevyesti sen pehmeää höyhenpeitettä ja mielessäni toivoin linnulle voimaa
kohota jälleen siivilleen.
Lähdin jatkamaan matkaa, ja jonkun matkaa kuljettuani huomaan, että irrallaan oleva koira tuli
isäntänsä kanssa kohti paikkaa, johon rastas jäi.
Palasin takaisin ja huomasin linnun tuntevan minut, koska se ei yrittänytkään paeta.
Tarkoitukseni oli olla linnun suojana, kunnes koira ohittaisi tuon paikan. Minä siunasin lintua
ja Jumala vastasi, niin kuin niin monta kertaa aiemminkin. Lintu nousu siivilleen ja pyrähti
kauemmas. Mieleni oli kiitollinen Jumalalle, joka auttaa ihmistä ja eläintä.
Ihmisen elämässä saattaa olla samankaltaisia vaiheita. Joku on päässyt ikuisen elämän
kaidalle polulle, mutta kokenut voimiensa loppuvan. Yritykset nousta ovat epäonnistuneet, ja
tuloksena on ollut ajatus: "Herra, en jaksa enää."
Ajattelen tänään ihmisen omaa yritystä päästä ahtaasta avaralle.
Kuningas Saulin oli määrä odottaa Samuelia seitsemän päivää, mutta ennen kuin tuo aika oli
kulkenut takarajaansa, Saulin kärsivällisyys petti. Hän teki jotakin sellaista, mikä ei ollut
oikein, ja mikä olisi kuulunut Jumalan valitseman Samuelin tehtäväksi. Hän uhrasi polttouhrin.
Silloin Samuel tuli ja kertoi Saulin toimineen tyhmästi. Tämän tottelemattomuuden
seurauksena Saul menetti pysyvän kuninkuutensa. (1. Sam. 13:8-14)
Meillä on taipumus menetellä samalla tavoin. Kun Jumala viisudessaan on vaiti eikä anna
vastausta siinä samassa ongelmiemme ratkaisuksi, niin otamme ohjat omiin käsiimme. Joku
etsii profetioiden kautta pikavastausta, joku ottaa Raamatusta "peukalonpaikan" ja joku
nostaa mannalapun kuin arvan, jonka mukaan hän sitten suuntaa ja tekee päätöksen.
Totean, että usein Herra käyttää näitäkin tapoja johdattaakseen ihmistä, mutta jos Hän on
koetellakseen ihmissydäntä ikään kuin vaiennut puhumasta, niin silloin Jumalan Sanan
ottaminen eri merkkien kautta "väkisin" on pikemminkin tottelemattomuutta kun hengellistä
kypsyyttä.
Eräs ystävä etsi johdatusta korttien avulla. Kyllä- ja Ei-kortit johtivat hänen elämänsä
valintatilanteissa. Aluksi kaikki näytti toimivan hienosti, mutta jo muutama vuosi eteenpäin
nuo kortit olivat johtaneet hänet harhaan, pelkotiloihin ja pois uskovien yhteydestä.
Jumalan johdatus ei ole arpapeliä eikä sattumankaupaa.
Jumala johdattaa rukoilevia ihmisiä ja Hän on antava ja valitseva tavat, joilla Hän kulloinkin
johdatuksensa ilmaisee.
Herra toki tietää asemamme ahdistuksessa elämänvalintojemme edessä, mutta näyttää
olevan niin, että emme kuitenkaan ole selvillä eri vaihtoehtojen takana olevista tilanteista,
emme edes siitä, millä tavalla Herra on nähnyt hyväksi toimia kohdallamme.
Joskus tottelemattomuuden tarkoitus voi olla myös korvata "vaivalloinen" rukoustyö ja
etsiminen ikään kuin pikavastauksena, vaikkapa mannalapun kautta.
On suurta viisautta erottaa, milloin on aika odottaa ja milloin ja millä tavalla Jumala saa
valmistaa pelastuksen.
Vaikka kävisikin niin kuin tuolle rastaalle, että oma ponnistus olisikin enemmän vahingoksi
kun hyödyksi, niin sittenkin Jumala on vanhurskas ja voimallinen siunaamaan lintunsa omien
siipiensä päälle.
Jos olemme loukanneet itsemme, jos meitä on haavoitettu ja mielemme on surullinen, niin on
hyvä tietää, että Isän kädet laskeutuvat siunaten sinne missä hätä on suuri ja missä avuton
huutaa Jumalan puoleen.
Sinua siunaten, Heikki
Takaisin