Paras on vielä edessäpäin
Näin voi sydämestään sanoa hän, jolla on hengessään vahva vakuus siitä, että elämä jatkuu
ajanrajan tuolla puolen. Varsinkin jos ihmisrinnassa sydän sykkii Jeesuksen antamaa
lahjauskoa, on tulevaisuus ihmeellisen kirkas ja lohdullinen. On paikka, jossa ei ole
kuolemaa, ei tuskaa, kipua, vaivaa maan.
Mutta vielä olemme matkalla, ja sielujemme saalistaja valmistaa pyydyksiä.
Eräs kuva, jonka tahtoisin piirtää eteesi, kertoo kuinka saalistaja menettelee.
Kun ilta on tullut, saalistajat ovat teroittaneet atraimen väkäpiikit ja soutaneet venheensä
hiljaa tyyneen veteen. Pimeys on heidän työnsä onnistumisen edellytys. Saalistaja ei tule
valkeuteen, sillä hänen tekonsa ovat pahat. Ehkä tuulastaminen pimeässä illassa on tuttua
sinulle, joka näitä rivejä luet, mutta sinulle, joka et tiedä mistä on kysymys, niin kerron.
Tuulastaminen on ikivanha kalastustapa, jossa vähin äänin liu'utetaan venettä rannan
tuntumassa, niin että veneen perässä oleva valonlähde valaisee syksyillassa järven pohjaa.
Esi-isämme käyttivät tuohuksia, soihtuja ja päreitä valaistakseen ja sokaistakseen kalat, jotka
tulivat iltayöstä rannan tuntumaan. Miksi kalat tulivat, sitä en tiedä, mutta tällä tavoin
kalastaneena tiedän, että iltayöstä kalat olivat ikään kuin raukeampia ja helpompia saalistaa.
Puolenyön jälkeen kalat muuttuivat aremmiksi ja kääntyivät pohjassa syvään veteen päin.
Silloin alkoi olla jo myöhäistä saada saalista.
Kun kala oli hievahtamatta pohjassa, ja valon takana ollut havaitsi sen, niin kädessä valmiina
ollut atrain laskeutui äänettömästi saaliin yläpuolelle. Yksi nopea isku ja atraimen väkäpiikit
lävistivät kalan, ja kohta saalis oli venheessä.
Korinttolaiskirjeessä, sen luvussa 15, Paavali kirjoittaa opetusta kuolemasta ja sen takana
olevasta kirkkaudesta. Silloin tuon pimeässä vaanivan saalistajan uhka on lopullisesti pois
elämästämme.
Silloin kun katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen
kuolemattomuuteen, saatamme ymmärtää, että kuolema on voitettu.
"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? Mutta kuoleman ota on synti,
ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1. Kor. 15:55-57)
"Kuoleman ota", josta Paavali puhuu, on tuo saalistajan väkäpiikki. Atraimessa piikki on
suora, mutta kalastettaessa se voi olla myös koukuksi taivutettuna ja syötillä varustettuna.
Koska väkäpiikki, jolla sielujemme saalistaja pyydystää, ei ole materiaa, niin että voisimme
sen nähdä, meidän osaksemme jää saaliskalan valppaus ja varuillaan olo.
Raamattu opettaa, että synti on kuoleman ota eli tuo väkäpiikki.
Se joka on koukussa, ei voi siitä itse vapautua, koska side ja ongelma on hengellinen.
Alkoholisti, narkomaani tai haureellinen voi tehdä hyviä lupauksia ja päätöksiä aloittaa uusi ja
puhdas elämä, mutta Sanan mukaan "se, joka tekee syntiä, on synnin orja". Orjan taasen on
tehtävä niin kuin isäntä sanoo, siihen asti kunnes "Poika tekee vapaaksi".
Vain Jeesus voi vapauttaa synnin otan ihmissielusta. Herraan Jeesukseen lyötiin nuo meissä
ollet väkäpiikit ja Hän kantoi ne ristille sovittaen oman ruumiinsa uhrilla meidät saalistajan
käsistä.
Kiitos olkoon Jumalalle.
Mitä voimme tehdä, kun matka on vielä kesken ja saalistaja vaanii?
Vanhat ja voitolliset aseet Herra on meille antanut. Sanansa, rukouksen tien ja Pyhän
Henkensä rajattoman voiman ja viisauden. Pyhien yhteyden rakkaudessa, ja vahvan toivon,
niin että me voimme Jumalan Hengessä sanoa: paras on vielä edessäpäin!
Hyvään osaan sinua siunaten, Heikki
Takaisin