Jumalan kukkaset
Kevät on edennyt jo pitkälle. Leskenlehdet nousevat mullasta ja krookukset kukkivat talojen
seinustoilla. Olin eilen juoksulenkillä ja kiersin auringonpaisteessa kotimme lähellä olevaa
Käätyjärveä. Oli hieno kokemus tuntea keväinen tuuli ja kuulla lintujen laulu. Siinä
juostessani ajattelin monia ystäviämme, jotka ovat kulkeneet vierellämme, toiset jo pitkänkin
aikaa. Vaikka itsensä tuntee vajaaksi ja joskus jopa mitättömäksi vaeltajaksi, niin ystävät ovat
pysyneet uskollisesti rohkaisemassa ja nostamassa.
Tänä keväänä olemme saaneet kukkia. Jumala on meitä näin siunannut. Ystävät täältä
lähistöltä ovat tulleet ja tuoneet kukkasten muodossa viestiä: "Kiitos, kun olette tulleet
tänne!"
Joskus olemme saaneet hoito-ohjeitakin kukkasille, että saisimme ne elämään ja
kukoistamaan. Olisihan noloa, jos siunaavin ajatuksin tuodut kukkaset kuihtuisivat
purkkeihinsa ja maljakkoihinsa. Netistäkin olemme ohjeita etsineet.
Ajattelen nyt sinua ja kukkasia ja sinun ystäviäsi.
Jos luoksesi tulee sinun ystäväsi, joka on sinulle mieluinen, ja jolle sinä olet tärkeä, ja jos
hän antaa sinulle lahjan, vaikkapa kauniin kukkasen sinua ilahduttaakseen, ja liittää mukaan
vihkosen, joka neuvoo sen hoitamisessa, niin etkö sinäkin ystäväsi mentyä toimi parhain
ymmärryksin niin, ettei kukkanen kärsisi hoidossasi?
Eihän silloin kukkaa viedä varjoon, eihän siltä kielletä valoa, eihän sitä kätketä katseilta.
Eihän sille anneta pilaantunutta vettä eikä sen sallita kuihtua kuivuuteen.
Jumala, joka sinua rakastaa, on antanut sinulle lahjansa. Pojassaan Jeesuksessa
Kristuksessa Hän purki pyhän ja syntisen väliltä erottavan muurin, vihollisuuden.
Jumala antoi sinulle lahjana sinun kehosi, tunteesi ja ymmärryksesi.
Pidätkö sinä huolta itsestäsi? Annatko itsellesi hyvän paikan Jumalan läsnäolossa? Annatko
itsellesi ravintoa, joka vahvistaa ja ravitsee sinua terveellisesti? Noudatatko annostelu- ja
hoito-ohjeita itseesi, ja saako kehosi sen kaipaamaa liikuntaa?
Jumala antoi hoito-ohjeen Sanassaan koko elämämme ajaksi ja aina Taivaan kotiin asti.
Liian usein kätkemme sen, minkä Jumala oli tarkoittanut olemaan valona lähimmäisillemme.
Liian usein epäonnistumisen pelko sulkee suumme ja sitoo kätemme ja jalkamme.
Liian usein ihmisten mielipiteet sulkevat kulkureittimme ja lukitsevat sisältämme ulos
pyrkivän elämän.
Menneisyyden kuuluisi olla takananne, ei edessämme, mutta usein juuri menneisyyden
virheet ja pettymykset tuntuvat kasautuneen vuoriksi eteemme.
Jumala hoitaa meitä, jos siihen suostumme. Omien ohjeittensa mukaan Hän sen tekee. On
asioita, jotka Jumala näkee hyväksi toteuttaa rakkaudessaan meille, vaikkakin meistä tuntuu
päinvastaiselta.
Jumala rakastaa kukkastaan, joka vain hetkisen täällä kukoistaa ja kohta ovat jo tuulet
käyneet hänen elämänsä ylitse.
Jumala rakastaa sinua, Jumalan kukkanen, ja ajattelen Hänen tahtovan, että pidät huolta
itsestäsi ja että hyväksyt itsesi, koskapa Herrakin on jo kauan aikaa sitten hyväksynyt sinut
virheinesi, kaikkinesi.
Anna itsellesi Jumalan hyvää. Hengitä taivaallista happea ja juo elämän veden lähteestä
elämänraikkautta. Sanoudu irti menneisyyden varjoista, jotka estävät sinulta elämänvalon.
Kohota kukkavartesi, anna terälehtiesi avautua armon alla ja anna kaiken sinussa Jumalan
edessä vastata Hänen rakkauteensa.
"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua
puoleeni armosta." (Jer. 31:3)
Jumalan kukkatarhaan sinua siunaten, Heikki
Takaisin