Autuas se, joka uskoi!
"Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" (Luuk. 1:45)
Usko, Jumalan lahja, armosta meille annettu, toimii tänäkin päivänä. Uskon kautta me
ymmärrämme Jumalan hyvyyden toteutumisen kaiken kaaoksenkin keskellä.
Usko ei katso näkyväiseen, vaan ohi ja yli kaaoksen ja myrskyävän meren. Kiusattu ja
ahdistettu saa uskon kautta Hengen avaamin silmin katsella uskon alkajaan, joka ristinpuun
päällä taisteli jalon voiton synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta.
Raamatun mukaan ihminen on autuas ja ylionnellinen uskoessaan Jumalan mahdollisuuksiin.
Jumalan Sana on totta, ja kaiken Hän kantaa voimansa Sanalla. Sekin kuorma, joka saattaa
raskaana painaa mieltäsi, on Jumalan pyhien silmien alla avointa ja Isän tiedossa olevaa.
Kuinka kaunis kuva on Jumalan sanaan jäänytkään kuninkaasta, joka rakasti Herraa,
Jumalaansa. Kuningas ei mielistellyt kansaa, vaan ehyellä sydämellä hän polvistui kansan
edessä rukoukseen, kohottaen kätensä yllänsä kaartuvaa taivasta kohti. Siinä polvillansa
ollessaan kuningas vuodatti rukousta ja sydämen kiitosta Hänelle, joka oikeasti voi antaa
suojan ja rauhan.
Raamatussa sanotaan:
"Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran
alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuna taivasta kohti." (1. Kun. 8:54)
Kuningas oli ollut valinnan paikalla. Herra oli antanut palvelijalleen mahdollisuuden rukoilla
mainetta tai rikkautta, mutta Salomo pyysi kuuliaista sydäntä ja ymmärrystä erottaa hyvä
pahasta, ja se oli Herralle mieleen. (1. Kun 3:9)
Miten Jumala vastasi? Salomo sai viisauden olla kansansa kuninkaana, Jumalan siunaus oli
hänen yllänsä ja koko kansa sai asua rauhassa vihollisistaan.
Autuas se, joka uskoi!
Meille jokaiselle tarjotaan uskon lahjaa. Luottamista suurissa ja pienissä asioissa Jumalan
kaikkivaltiuteen. Uskon hedelmänä Herra antaa ihmisrintaan rauhansa, joka on kaikkea
ymmärrystä ylempänä. Tuota rauhaa ja lepoa uskonnollinen maailma vihaa vaatimuksineen.
Uskonnollinen maailma sääntöineen ja lain kuormineen ei voi sietää eikä ymmärtää, että joku
Jumalan armahtama lepää autuaana taistelujen ja ahdistuksienkin keskellä. Sitä rauhaa
kadehtivat ne, joilta se puuttuu.
Uskon hedelmä on toivo, joka saattaa ihmistä pimeästä valoon. Toivo ei saata ihmistä
koskaan häpeään, koska Jumala on niin luvannut ikuisessa Sanassaan.
Uskon hedelmänä on myös kiitollisuus Jumalalle Hänen valmistamastaan pelastuksesta ja
rukousvastauksesta, joka ei vielä ihmissilmin ole näkyvissä.
Usko sisimmässä nostaa kiitoksen ja ylistyksen.
Kuningan nousee rukouksesta, ja mitä hän tekee?
Suurella äänellä hän siunaa kansan ja kehoittaa sitä antautumaan ehyin sydämin Herralle.
Uskova ihminen saattaa joutua pilkatuksi luottavaisuudessaan Jumalan apuun.
Joskus kateus muiden uskovienkin taholta saattaa tulla terävinä pilkan nuolina sen osaksi,
joka on kaikesta ymmärryksestään takertunut pitämään kiinni Jumalan avusta. Mutta Jumala
näkee kaiken, ja Hän on vanhurskas jakaessaan itse kullekin heidän kylvönsä mukaan.
Millainen maa meillä olisikaan, jos kansamme johdossa kunnioitettaisiin elävää Jumalaa?
Jos halpa-arvoisten tekstiviestien tilalla saisimme kuulla vetoamista Jumalan Sanaan ja
Hänen armoonsa?
Jos Jumala saisi olla pyhä kansamme keskellä?
Uskon, että koko väestömme voisi olla silloin autuasta kansaa, ja Herra vuodattaisi yllemme
rauhan ja siunauksen ajat.
Anna, Herra, uskonlahjan kasvaa meissä. Anna uskonlahjaasi elämämme taistelujen keskelle.
Anna meille Sinun armoasi!
Takaisin