Saarnan valmistus ja julistustyö
Vaikka kaikki, jotka Herra kutsuu pelastukseen sisälle, tulevat tavalla tai toisella olemaan
Kristuksen todistajia, niin erityisryhmä, Jumalan valinnan mukaan, on niitä, joille Herra on
uskonut palvelemisen Sanassa. On hyvä muistaa, että Herra voi ottaa kenet tahansa mistä
tahansa ja asettaa Henkensä kautta valitsemansa ihmisen ilmoituksensa välikappaleeksi.
Niinpä vaikkapa muistotilaisuutta varten Herra voi avata ja valmistaa valitsemansa sydämen,
antaa aiheen ja innoituksen, mutta kaiken lähtökohta on taivaallisissa, ja Hengen ovet
avautuvat Jumalan tahtomalla ja tarkoittamalla tavalla ja ajoituksella. Sanoohan Sana, ettei
mitään voi ottaa, ellei sitä hänelle ylhäältä anneta.
Nyt keskityn siihen palvelusvirkaan, johon Jumala on erikoisesti valinnut henkilön. Joudun
käyttämään itseäni ikään kuin esimerkkinä, vaikkakin jokaisella meistä on erilainen tie ja
erilainen koulutus tehtävään.
On selvää, että hengellisen työn tekemisen perustana on Kristuksessa vanhurskautetun
ihmisen Jumalan vaikuttama tahto palvella Kutsujaa uskollisuudessa. Valinta, kutsu ja
koulutus sekä salatun Jumalan voimakas myötävaikutus ovat kaikki ihmisen ulkopuolelta
tulevaa Jumalan armoa ja rakkautta.
Itseltäni meni maailman teillä kolmekymmentä vuotta, ennen kuin sain armon tulla uskoon.
Kun kiitin Jumalan edessä polvillani, tunsin voimakkaan kutsun seurata Herraani ja
Vapahtajaani. Olin pienessä seurakunnassa, jossa avautui useita mahdollisuuksia todistaa ja
olla yhdessä uskonystävien kanssa palvelemassa erilaisissa tehtävissä. Melko pian
hakeuduin Raamattuopiston peruskurssille, sillä koin Herran kutsuvan minua kokoaikaisesti
palvelemaan Häntä. Ajattelin saavani opistolta tukea ja opetusta saarnanvalmistuksesta ja
julistustyöstä. Asioita käsiteltiin teoreettisesti, mutta pätevästi. Oli Raamatun tekstiä
seuraavaa opetusta, eri aihepiireihin perustuvaa opetusta, oli esikuvallista sekä
vertauskuvallista opetusta ja niiden soveltamista.
Saarnan voi tehdä mistä tahansa aiheesta, mutta saadun saarnan lähde on taivaissa, ja eron
huomaa puhuja ja kuulija. Ihminen voi tehdä hyvinkin kaunisrakenteisen ja jalon saarnan,
mutta ilman Jumalan Pyhää Henkeä sillä ei ole arvoa. Siksi sen, joka Sanassa palvelee, tulee
saada Sana Herralta.
Vaikka Raamattuopistolta en saanut janooni tyydytystä, koin kuitenkin yhteisen jakamisen
kautta tulleeni siunatuksi, ja vaikkapa vapaaehtoisesti perunoita kuoriessamme kävimme
syvältä lävitse syntisen ja Pyhän Jumalan välistä suhdetta. Raamattuopistolla opetettiin
saarnarungon teko, ja sitä yritin soveltaa pienessä seurakunnassa, jonka keskelle Herra
kutsui palvelemaan oman työni ohessa. Se oli joskus epätoivoisen tuntuista, kun otsaa piti
kuivata, kurkku kuivettui ja "eväät" tuntuivat leviävän. Monta kertaa minulla oli ajatus: "Ei
koskaan enää", mutta seurakuntalaisten rakkaus ja Jumalan armollinen, houkutteleva
läheisyys saattelivat minua niin, että jaksoin epäonnistumisien ja nöyryytysten koetuksien yli
nousta uudelleen puhujan paikalle.
Koko ajan Herra opetti ja koulutti minua. Saarnaa ennen Herra puhui minulle ajatuksina
henkeeni ja kokouksen jälkeen jatkui opetus. Vaikka olin kömpelö ja tein virheitä, niin Herra
ei katunut kutsuansa. Opin, että Herran pitämä jälkikokous oli yhtä tärkeää jatkon kannalta
kuin se, mitä Hän puhui ennen kokousta.
Vaikka minulla oli "saarnarunko", jossa oli hahmoteltuna ajatuspolut raamatunpaikkoineen,
niin huomasin Herran houkuttelevan yhä enemmän vapautumaan paperilla olevien sanojen
orjallisesta noudattamisesta ja luottamaan Häneen siinä, että ajatuspolut annettaisiin minulle
Hänen Henkensä mitalla. Mitä enemmän suostuin julistamaan "vapaasti" sen mukaan, mitä
Herra oli minussa jo vaikuttanut, tapahtui myös Hengen innoituksen vahvistuminen. Tietysti
Herra aika-ajoin nöyryytti ja salli kokouksien epäonnistua minun kannaltani, mutta pidemmällä
aikajanalla Hengen työ sai kasvaa.
Usein puhuessa Herra antoi lauseita, jotka olivat puhujallekin yllättäviä, ja joskus Herra lisäsi
vähä vähältä armoitusta profetaalisessa ulottuvuudessa.
Usein ennen kokousta etsin Sanaa, "saarnajuurta", joka kasvaisi kylvösiemeneksi vakkaani.
Herra on sallinut tilanteita, että vielä hetkeä ennen kokousta minulla ei ollut mitään
sanottavaa kenellekään, mutta viime hetkellä Hän nosti minut Sanansa voimalla, suuressa
uskollisuudessaan. Minun rukoukseeni Sanan etsimisessä on kuulunut Jumalan lupaus,
jonka kanssa olen huutanut Jumalan puoleen, Hän kun on luvannut antaa kylväjälle siemenen
ja syöjälle leivän.
Useimmin on niin päin, että Herra antaa runsaammin, laajemmin ja syvemmin kuin pystyn tai
saan jakaa kuulijoilleni. Ajattelen Jumalan perustelevan useasta eri kulmasta tekstiä, jotta
Sana voisi minussa olla varma ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sananpalvelijan
paras apu on Jumalan Sanan sisäistäminen. Mitä enemmän Sana saa asua meissä, sitä
laajemmin Herran Henki voi elävöittää Sanaansa.
Omalla kohdallani Sanan etsiminen alkaa poikkeuksetta oman syntisyyteni tunnustamisella ja
uskomalla synnit Jeesuksen veren kautta anteeksiannetuiksi. Puhdassydämiset saavat nähdä
Jumalan. Saarnan valmistelu ei onnistu, jos vaikkapa puolisoni kanssa elämä ei ole
sopusoinnussa.
Julistustehtävässä Herra näyttää uudelleen ja uudelleen paikkaa, jossa syntinen ihminen,
Jumalan armon kautta, saa omana itsenään olla kanava Hänen ilmestymiselleen.
Poikkeustilanteita on ollut, ja edelleen oppiminen on kesken. Usein kokouksen jälkeen olen
vapauttanut itseäni saatanan syytöksien alta rukouksella: "Kiitos Herra Jeesus, että sain olla
sinun todistajasi, sen armonmäärän mukaan, jonka minussa vaikutit!" Tämä rukous vapauttaa
sisäisen maailman ja Pyhä Henki alkaa jälkikokouksen.
Kokemuksieni perusteella ymmärrän, ettei kokouksen "onnistuminen" ole sidoksissa
puhujan tunnetilaan eikä mielialaan. Jumala elävöittää Sanansa kuulijoiden tarpeisiin
tahtomallaan tavalla.
Kerran olin puhujavierailulla ja omaa vuoroani odottaessani koin, kuinka minussa ollut Sana
raamatunpaikkoineen ja ajatuksineen tuntui valuvan ulos ja jäin tyhjyyteen. Viisi minuuttia
ennen vuoroani astua julistamaan, Herra tarjosi minulle Sanan evankeliumin tekstistä. Koska
tilanne oli häkellyttävän outo, oli minulla kiusaus pitää kiinni niistä raamatunpaikoista, jotka
olivat jo valmiina, mutta kävellessäni puhujanpaikalle päätin irrottaa niistä ja astua uskossa
nyt saatuun Sanaan. Ihmeellisellä tavalla Herra avasi tuon jakeiden ryhmän, ja kiitollisena
ajelin kotia päin, rikastuneena kuuliaisuudessa Herran antamalla kokemuksella.
Lopuksi totean, etten julistustehtäväni kautta voi nousta ohi veljieni tai sisarteni. Olen
armahdettu syntinen, jonka perille kirkkauteen pääsy on ankkuroitu Golgatan uhripuuhun
Kristuksen verellä. Siinä on minun, veljien ja sisarteni ainoa kerskaus ja ikuisen kiitoksen
aihe!
Siunaten, Heikki
Takaisin