Lähdepolulla
Kävelin aamulla lähdepolkua. Ilma oli kuulas ja raikas. Yöllä ukkoskuuro oli kulkenut metsän
yli ja nyt pisarat kimalsivat saniaisten lehdillä, puissa ja sammaleilla. Rastaat lauloivat kilpaa
pikkulintujen kanssa kostean metsän kätköissä. Mielessäni oli vielä eilisen illan kokous,
jossa sain olla taittamassa Elämän Leipää matkatovereilleni.
Kokous oli kestänyt pitkään ja vasta myöhään yöllä pääsin lepäämään.
Mieleni oli kiitollinen, vaikkakin unet jäivät lyhyiksi. Pian olisi taas aika startata auto ja lähteä
länsirannikolle. Raikasta vettä olin vielä noutamassa lähteestä auringon jo ohuesti
paistaessa repaleisten aamupilvien takaa.
Hirvi oli aamuisella reitilläni, ja sain katsella tuon uljaan eläimen sulavaa liikkumista.
Rauhallisesti se väistyi sivuun ja otti suunnan heikkoa vastatuulta kohden. Jumalan rauha oli
aivan käsinkosketeltavana aamuisessa hetkessäni vedenhakumatkalla.
Hirvi kulki kulkuansa läheiselle pellolle ja sinne se pysähtyi kuuntelemaan askeleitani. Se oli
viimevuotinen, nyt vieroitettu vasikka, jonka piti opetella omillansa toimeen tulemaan. Täytin
kanisterit raikkaalla vedellä ja lähdin kulkemaan takaisin.
Jumala puhuu luonnossa, kun vaan ihminen malttaa kuunnella. Monesti kuljemme kiireessä
ohitse timanttien, kun katseemme on kaukana kiiltävissä aarteissa, jotka kuitenkin saattavat
olla vain kissankultaa, arvotonta kiillettä.
Voitelun säilymisen ainoa ehto ja keino on palata alkuun ja olla voitelun antajan lähellä.
Voitelu ei säily tekemisellä ja suorittamisella, vaan alkulähteelle palaamalla.
Jos morsian ja sulhanen rakastavat toisiansa, niin eivätkö he pyri paljon viettämään aikaansa
yhdessä?
Voimmeko kuvitella morsianta ahkeroimassa ahkeroimasta päästyään monenlaisia, niin ettei
hänellä olisi aikaa rakkaalleen?
Voisimmeko kuvitella morsiamen vastaavan ystävilleen, jotka kysyvät kuulumisia ja
ihastelevat hänen onneaan: "Tiedättekö, minä olen niin tehnyt ja ahkeroinut ja monella
tavalla touhunnut, etten juuri ole rakkaani luona ollut. Siitä on jo kauan aikaa, enkä edes
muista tarkasti, mitä hän toivoi minun tekevän, tai edes sitä miltä hän näytti!"
Talentti saattaa tulla antajaa arvokkaammaksi, ja aina on vaara, että asetamme talenttimme
uskomme mittareiksi ja unohdamme Hänet, joka meitä rakastaa sellaisenaan.
Me saatamme vertailla ja kadehtia toinen toistemme talentteja ja samalla ruokkia
viinitarhojemme pieniä kettuja, kun Herra odottaa meitä lähelleen saadakseen antaa meille
omaa mielensä laatua; rakkautta, vanhurskautta ja iloa Pyhässä Hengessä.
Marian paikalle on aina tie avoin. Ristin juurella on paikka eksyneelle ja kadonneelle. Paikka
on avoin tulla syliin, vaikkei olisi yhtäkään leiviskää eikä onnistumista. Vaikka sydän olisi
sysimusta ja kädet veren tahrimat, niin Vapahtaja ottaa lähelleen ja painaa rintaansa vasten.
Ja Vapahtajan sydän sykkii iloa ja riemua yhdestä, joka palasi takaisin tahraisena ja armoa
tarvitsevana.
Lähdepolku on avoimena tänään. Herra on siellä odottamassa saadakseen siunata meitä!
Kesäsiunauksin, Heikki
Takaisin