Kämmenellä
En tiedä luonnossa liikkuvana montaakaan niin sydäntäni hellyyttävää kokemusta kuin pitää
kämmenellään pikkulintua. Tällaisen kokemuksen Jumala antoi minulle käydessäni
Valkealassa. Olin menossa salaatinsiementen kanssa puutarhaan, kun tuo pieni, Luojan
luoma lintunen räpisteli seinustalla, nurmikossa. Se oli ilmeisesti lentänyt ikkunalasiin ja oli
siksi poissa tolaltaan. Hieman se kauhistui kun otin sen kämmenelleni, mutta kun juttelin sille
ja luin Herran siunauksen, niin lintu rauhoittui.
Kämmenellä oleva lintu puhuu minulle Jumalan ja ihmisen suhteesta. Jumala kumartui, tuli
alas ja laskeutui maan alimpiin paikkoihin löytääkseen kämmenelleen elämänsä kadottaneen
ja joskus pahoinkin särkyneen ihmislapsen. Kämmenelleen nostetulle lintuselleen Jumala
puhuu rakkauden ja armon sanoja. Hän ei vahingoita eikä satuta sitä, joka Hänessä saa
turvapaikan.
Jumala ei muistele meidän pahuuttamme eikä mietiskele ilkeyttämme, vaan Hän näkee meissä
siipirikkoisissa oman rakkaan poikansa uhrin. Jeesus tuli siipirikkoiseksi. Pahat ihmiset
naulitsivat Hänen kätensä ja jalkansa ristinpuuhun. Jumalan oma Poika rampautettiin ja
haavoittamalla haavoitettiin, ja nyt kun Jumala katsoo viallista ihmistä, Hän muistaa, että
tuonkin poloisen syntisyydestä on maksettu ristinpuun päällä synnistä seuraava rangaistus,
se on kuolema.
Siksipä sen, joka sovitettuna lepää Jumalan kämmenellä, ei tarvitse pelätä kostoa eikä
rangaistusta. Raamattu sanoo: "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi." Sitä,
joka Hänessä saa suojan, ei kohtaa turmio eikä karkoitus.
Kaikella tavalla Jumala hoitaa viallista, siipensä rikkonutta, ja eheytyminen on varmaa. Herra
nostaa siivilleen, Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.
Kun Jumalan armo laskeutuu vapisevan ja pelkäävän ihmisen ylle, ei ihmisessä itsessään ole
mitään hyvettä tai etuutta, että hänet sillä perusteella armahdetaan. Vaikka ihminen itsessään
olisi elänyt kuinka kiltisti tahansa, niin Jumala tulee aina syntisen ihmisen armahtajana
Kristuksen tähden ja ottaa lähelleen. Armoa ei voi ansaita, mutta se voidaan lahjana
vastaanottaa. Syntinen sydän voi vain sanoa: "Kiitos Jeesus sinun armostasi minua syntistä
kohtaan!"
Lahjoista kallein, Jumalan armo, voidaan myös kadottaa, ja jos armo katoaa, tulee ihmisestä
kova ja armoton. Hän vaatii itseltään sitä, mihin hän ei pysty, ja kanssamatkajiltaan vieläkin
enemmän. Kiitos Jumalalle, että Hän on jättänyt tien auki Sanassaan, joka kutsuu uudelleen
armon kadottaneet lapsensa Golgatan verisen ristinpuun alle. Siellä sydämen saleihin
palautuu kadonnut laulu verestä, joka riittää. Se on Jeesuksen voitonlaulu, joka täällä
alhaalla sydämen saleista, Jumalan Hengessä, savihuulille nostetaan, ja joka kerran ikuisesti
taivaanrannoilla ylistyksen pauhussa kohoaa.
Tule ristin luokse, Jumalan lintunen. Salli Jumalan ottaa sinut kämmenelleen. Salli Hänen
hoitaa sinut ja sydämesi. Armollaan.
Heikki
Takaisin