Nardus – Kuninkaan tuoksu
Narduksen tuoksu täytti huoneen. Betaniassa, pitalisen Simonin asunnosta alkoi
Vapahtajamme kärsimyksen tie.
"Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan
ristiinnaulittavaksi." Matt. 26:2
Papisto oli kokoontunut ja he olivat pohtineet, miten saisivat Jeesuksen kavaluudella kiinni
ja surmatuksi.
Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, Jeesuksen ollessa opetuslapsiensa kanssa, saapui
nainen mukanansa alabasteripullo täynnänsä kallisarvoista voidetta. Nainen rikkoi
alabasteripullon ja vuodatti nardusöljyn Vapahtajan päähän tämän ollessa aterialla. Matt. 26:7
Opetuslapset näkivät haaskauksena kalliin voiteen vuodattamisen, mutta Jeesus nuhteli
heitä ja varoitti pahoittamasta naisen mieltä.
"Missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on
mainittava hänen muistoksensa." Matt. 26:13
Matteuksen evankeliumin äärellä, alkaneella hiljaisella viikolla, voimme hetken katsoa Sanan
peilistä ja antaa Kristuksen kirkkauden täyttää sisimpäämme.
Ihminen saattaa haaskata valtavat omaisuudet erilaisiin harrastuksiin. Se ei tunnu
haaskaukselta, jos joku tuottaa tarhaansa kalliin ravihevosen ja kiertää sen kanssa ravirataa,
joskus voittaen, joskus häviten.
Peluri saattaa yhdessä illassa hävitä koko omaisuutensa ja joku urheilun alttarilla saattaa
menettää varansa ja terveytensä.
Mutta jos joku sanoo: "Minä annan tämän ja tuon Jumalani ja rakkaan Vapahtajani hyväksi",
niin silloin sanoo uskonnollinen maailma: "Miksi tuo haaskaus?"
Jos nuori lähtee lähetystyöhön Jumalan kutsu sydämellään, niin surkutellaan: "Voi mikä
haaskaus. Sinulla olisi koko elämä edessäsi, voi sinua!"
Evankeliumin nainen oli löytänyt Jeesuksessa Messiaan. Pyhän Hengen ohjauksessa hän
kulki tuohon hetkeen, arvioimatta narduksen hintaa.
Me saatamme kysellä, mikä olisi se pienin summa, jonka saattaisimme omastamme Jumalalle
antaa, mikä olisi se pienin, joka säilyttäisi sisäisen tyytyväisyyden ja hurskaan aseman
Jumalan ja ihmisten edessä.
Nainen ei ajatellut niin. Vaikka voide olisi ollut vieläkin kalliimpaa, niin hän olisi sen
hankkinut, vain saadakseen vuodattaa sen Jeesuksen ylle.
Oliko hän ainoa siinä joukossa, joka käsitti Jeesuksen sanat edessä olevasta
ristinkuolemasta?
Jeesukselle tuo teko merkitsi paljon. Kulkihan Jeesus ihmisen tien. Narduksen tuoksu toi,
niin uskon, Vapahtajan mieleen kodin maassa, josta hän oli lähtenyt. Taivaan Kuninkaan
tuoksu.
Raamattu sanoo: "Me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen
joutuvien joukossa." (2. Kor. 2:15)
Jeesus tiesi elämänsä viimeisten päivien alkaneen, ja vaikkeivät opetuslapset sitä
voineetkaan ymmärtää, ei Jeesus heitä siitä kovin nuhdellut. Hän tiesi mitä ihmisessä on.
Monet tahtoisivat voitelun, mutta ilman Getsemanen pimeyttä ja taipumista Jumalan tahtoon.
Monet tahtoisivat voitelun, mutta ilman Golgataa.
Monet tahtoisivat voitelun, mutta ilman parannuksen tekoa.
Jeesus kulki Getsemanen yöhön. Narduksen tuoksu leijaili hänen jäljessään. Toisille tuoksu
tulisi merkitsemään kuolemaa, mutta toisille elämää. (2. Kor. 2:15-16)
Kaikki huoneessa Jeesuksen lähellä olleet saivat tuoksusta osansa, myöskin Juudaksen
vaatteet tuoksuivat nardukselle hänen rientäessään kavaltamaan Herraansa.
Narduksen tuoksu putoili pisaroina Getsemanen rukouspaikalle. Rukouksen tuska oli niin
suuri, että Jeesuksen hikipisarat olivat veren punaamat.
Uskon niin, että vielä Via Dolorosaa kulkiessaan hän kantoi narduksen tuoksua runnellussa
hahmossaan kohti Golgataa.
Raamattu ei sitä kerro, mutta Golgatan kummun kaiken kärsimyksen ja tuskan keskellä ja yllä
leijaili tuo pyhä tuoksu.
Haluatko sinä olla osallinen tuosta tuoksusta? Saako ylösnoussut tehdä sinut siunaukseksi ja
Hänen tuntemisensa tuoksuksi?
Anna Jumalan Hengen viedä sinua Getsemaneen ja Golgatalle. Anna Hänen kuljettaa sinua
tyhjän haudan luo, ja anna Hänen kohottaa sydämeesi rukous:
"Tule Herra Jeesus ja anna minulle sinun tuntemisesi tuoksu!"
Hiljaiseen viikkoon sinua siunaten, Heikki
Takaisin